"Huomenna. Huomenna avaan koneen!"
Lause mitä olen hokenut itselleni viimeiset viikot. Aina kuitenkin se huominen on tullut ja olen tehnyt kaikkea muuta paitsi avannut koneen. Viikot ovat vierähtäneet ja kuvamateriaalin määrä kameran muistikortilla kasvanut. Kynnys koneen avaamiseen ja kuvien käsittelyn aloittamiseen on kasvanut kasvamistaan. Kuvia on kertynyt niin paljon että mistä edes aloitan?
Kuitenkin jos olisin aloittanut viikko sitten edes yksien kuvien käsittelyllä niin nyt hommaa olisi huomattavasti vähemmän. Olisin ottanut jo sen ensimmäisen askeleen.
Aloittamisen vaikeus on usein se isoin este. Hommaa tuntuu olevan niin paljon ettei tiedä mistä aloittaa ja koko urakka tuntuu helposti yksinkertaisesti niin isolta että on helpompi sysätä se myöhemmäksi. Huomenna sitten.
Nyt päätin kuitenkin ettei tämä tästä ihmettelemällä muuksi muutu. Vaikeammaksi vaan. Niimpä istahdin koneelle ja päätin että kirjoitan edes jotain. Päätin myös käsitellä ainakin yhdet kuvat koska sitten homma on ainakin aloitettu. Vitsi miten hyvä fiilis oikeesti tulee ihan vaan siitä että lopettaa asian voivottelun ja aloittaa tekemisen. Eikä koko urakkaa tarvitse kerralla tehdä. Kunhan tarttuu toimeen.
Stop wishing, start doing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti