Kevät on jo pitkällä eikä meidän pihasta enää paljon lunta löydy. On tullut jo haravoitua nurmikolta katupölyn peittämää lehtikerrosta sekä suunniteltua terassille tulevia kukkasia ja kasveja. Ajoittain on tuntunut jopa ihan kesältä! Palataan kuitenkin hetkeksi vielä muutamien viikkojen taakse talvisiin maisemiin kun käytiin Lapissa ystävän luona.
Lappi tarjosi meille parastaan! Aurinko porotti läpi reissumme ja lämmitti niin kovin että iltapäivän kahvit hörpittiin terassilla. Öisin pakkanen kiristyi -20C asteeseen mutta auringon noustessa lämpötila kohosi keväisiin lukemiin. Kuulemma melkein heti reissumme jälkeen kelit olivat muuttuneet pilviseksi joten ajoitettiin matka kaikin puolin täydelliseen ajankohtaan.
Lyhyt matkamme ehti sisältää niin paljon mielettömiä kokemuksia että ei voi todeta muutakuin että onneksi lähdettiin vaikka 12h ajomatka muutamien päivien takia tuntuikin ajoittain vähän hullulta.
Yö autiotuvalla lukeutuu ehkä yhdeksi hienoimmista kokemuksista ikinä. Hikisen patikoinnin päätteeksi horisontissa häämötti pikkuinen mökki joka kaikessa vaatimattomuudessaan oli ihan älyttömän hurmaava. Sisällä oli pieni takka ja muutama laveri joiden pehmikkeenä oli porontaljoja. Oven raoista tulvi valoa läpi ja tunturin tuuli tuntui välillä puskevan suoraan seinistä läpi.
Lämmitettiin tupa ja käytiin ihastelemassa auringonlaskua. Auringon painuessa horisonttiin tunturit värjäytyivät pastellinsävyisiksi ja näkymä oli lähes epätodellinen. Yritin ikuistaa maisemia vuoroin kameralle ja kännykälle mutta sehän on selvää ettei kuvista saa kuin pienen maistiaisen siitä näkymästä mikä oikeasti oli siinä edessä. Kaiken kukkuraksi huomasin koneella että kameran linssi oli ollut likainen ja kaikkia kuvia peitti kasa mustia täpliä joita yritin epätoivoisesti photaroida pois mutta vähän kehnoin tuloksin. Tarkennuskaan kun ei ollut sitten toiminut ihan normaalisti.. Tärkeintä kuitenkin että maisemat painuivat verkkokalvoille ja tallentuivat muistoihin.
Yöllä ihailimme tuvan yllä loimuavia revontulia ja sormet tunnottomina yritin ikuistaa niitäkin parhaani mukaan kameralle. Ilman jalustaa homma tuntui kuitenkin aika mahdottomuudelta ja sainkin vain yhden ok otoksen reposista. Mutta se fiilis, voi pojat oikeesti mikä fiilis oli nukahtaa loimuavan takkatulen rätinään ja tuijotella takassa leiskuvia liekkejä viimeisenä ennenkuin silmät painuivat kiinni. Tai herätä yöllä lisäämään puita ja käydä pissillä kun tuvan oven avatessa eteen avautui käsittämätön tunturimaisema, tähtitaivas ja revontulet jotka pistivät parastaan neljän aikaan aamuyöstä. Ei siinä paljon haitannut palelluttaa pakaroita kyykkiessä kun tuijotteli vaan suu ammollaan taivasta.
Aamulla keittelimme kahvit takassa pihalta haetusta lumesta ja syötiin aamiaiseksi mukaan pakatuista kaurahiutaleista, pähkinöistä ja marjapulverista tehtyä tuorepuuroa. Käytiin vielä kävelemässä tuntureilla ja ihailemassa maisemia ennen takaisin patikointia.
Kiitos vielä Sannille! Ilman sinua ei oltaisi ikinä tultu Lappiin saatika lähdetty moiselle patikoinnille, että KIITOS <3
P.S. Lisää Lappi kuvia putoilee vielä ainakin yhden postauksen verran :)
